Julkaistu Modern Medical Practice -lehdessä Nro 3/2001.Julkaistaan tässä Recallmed Oy:n luvalla

Syylät ja syöpä, voiteella pois? - uusi aika ihotaudeissa

Raimo Suhonen

Kuulosti vanhan korvaan alkuun hupaisalta, kun yhden ja saman lääkkeen kertoiltiin parantavan visva- ja ontelo- ja muut syylät, aurinkokeratoosit ja basalioomat. Enää puuttui luettelosta herpes. Ei puutu sekään enää.

Imikimodi on uuden aikakauden lääkeaine, jonka kohdalla täytyy vanhaa ja urautunutta ajatusmallia ruuvata uuteen uskoon. Se on ulkoisesti voiteena käytettävä lääke, joka aiheuttaa lisää paikallista sytokiinituotantoa ihossa (interleukiinit, interferonit). Sytokiinit osallistuvat moniin elimistön tapahtumiin, ja niiden manipulointi on suosittua nykytutkimusta. Imikimodi ei komenna suoraan kypsymishäiriöistä orvaskettä ruotuun, ei tapa tyvisolusyöpää, ei käy eri virusten kimppuun. Sen indusoimat muutokset sytokiinimaailmassa tekevät tämän kaiken mm. paikallisilla immunologisilla mekanismeilla.

Visvasyylät

Visvasyylät, kondyloomat, condylomata acuminata, ovat viheliäinen virustauti, joka sijoitetaan sukupuoliteitse tarttuviin tauteihin, vaikka usein esitetään ’mutu’-tuntumaa, että varmaan puolet siitä tarttuu ei-veneerisesti.

Kuten muidenkin syylätautien, kondyloomankin hoidossa on monta toinen toistaan parempaa menetelmää, joista mikään ei ole oikein hyvä. Vanha kovasti ärsyttävä podofylliini on korvattu podofyllotoksiinilla, joka edelleen lienee yleisin visvasyylän hoito. Jäädytyshoito, poltto ja laserointi ovat radikaalimpia keinoja, nekin vain osittain tehokkaita. Uusi imikimodivoide, jota käytetään kolmena iltana viikossa, on tervetullut lisä. Sen teho laajemmissa aineistoissa varmistuu kuitenkin vasta vuosien mittaan. Visvasyylä on toistaiseksi ainut yleismaailmallisesti rekisteröity imikimodin käyttökohde.

Ontelosyylät eli molluskat, molluscum contagiosum

Vaikka ontelosyylät ovat itsestään paraneva ihon virustauti, spontaanin paranemisen odottelu saattaa käydä pitkäksi - molluskat voivat viipyä sitkeästi vuosikausia. Nyppiminen pinseteillä tai neulalla ei ole lasten suosiossa. Kevyt jäädytyshoito nestetypellä onnistuu usein. Voimakkaasti ärsyttävää kantaridiinia käyttävät tanskalaiset. Alustavaa näyttöä imikimodin tehosta on tässäkin virustaudissa. Kivuton hoito on tässä lapsia kiusaavassa infektiossa tervetullut.

Syylät, verruca vulgaris

Syyliin lienee yritetty n+1 hoitoa; jokaiseen joku uskoo ja pitää omaa keinoaan parhaana. Valikoima olisi varmaan paljon pienempi, ellei syylillä olisi melko hyvä spontaani paranemistaipumus. Jäädytys nestetypellä on melko hyvä ja kohtuuhintainen syylähoito. Se on kuitenkin kivulias etenkin jalkapohjassa ja kynsivalleissa. Yleisintä syylien hoidossa on kudoksen pintaa koaguloiva salisyylihappo/maitohappo- yhdistelmä ja mekaaninen syylän ohentaminen.

Syylävirusta on yritetty ajaa pois myös immuunivastetta manipuloimalla. Jo 70-luvulla tehtiin yrityksiä syylärokotteen kehittämiseksi; se ei ole onnistunut. Syyliä on penslattu potentilla allergeenilla, joista turvallisin lienee DCP (difenyyli syklopropenoni). DCP:lle herkistetylle potilaalle tehdään syylän seutuun hallittu allerginen ihoreaktio. Samassa mylläkässä pitäisi syylänkin lähteä; lähtee aika huonosti. Immuunivastetta on yritetty vahvistaa sisäisellä simetidiinillä. Osalle (lapsi)potilaita näyttäisi olevan tästä hyötyäkin; kuitenkin kontrolloidut tutkimukset antavat karumman käsityksen.

Imikimodin sytokiinihyökkäyksen luulisi purevan tavalliseen syylään, jos se puree visvasyyläänkin. Näyttöä tästä alkaa jo löytyä; myös litteässä syylässä (Verruca plana) ja syylämäisessä raajakylvössä Acrokeratosis verruciformis. Kuitenkin syyläindikaation on katsottava olevan vielä tutkimusvaiheessa.

Aurinkokeratoosi, keratosis solaris (k. actinica)

Terveen posken orvaskeden solut syntyvät tyvikerroksessa ja vaeltavat pintaan hilseilläkseen aikanaan pois. Jos kaikki menee, kuten suunniteltu on, tuloksena on persikkaposki. Vanhemmiten moni asia tökkii, niin tässäkin. Ihon auringonpuolella, kasvoissa, kädenselissä ja miehillä kaljussa ja korvanlehtien reunoissa, jollakin alueella epidermiksen solut eivät aina pysy tahdissa. Tuloksena on hilseilevä, punoittava, karhea laikku - monesti useita - , joka ei tasoitu ryppyvoiteella. Ellei sitä tavalla tai toisella korjata, prosessi voi tuottaa okasolusyövän, tosin yleensä vasta vuosien mittaan.

Pienen laikun voi leikata pois, samalla voi saada patologin puollon käsitykselleen. Suurempikin, kliinisesti tyypillinen aurinkokeratoosi poistuu myös nestetypellä jäädyttäen. Ongelmaksi se muodostuu, jos muutoksia on kymmenittäin, joskus yhtenä mattona pitkin poskia tai paljasta päälakea. Aikaisemmin meilläkin oli käytössä voiteena 5-fluorourasiili, mutta ilmeisesti sen voimakkaat ärsytykset ja kryohoidon yleistyminen johtivat 5-FU:n jäämiseen taka-alalle.

Imikimodi näyttää tässäkin vaivassa tehokkaalta lääkkeeltä. Voitelemalla laikkualueet kolmesti viikossa tulosta on odotettavissa reilussa kuukaudessa. Potilaat näkyvät sietävän ihon ärsyyntymisen hoidon aikana - riesansa on muissakin aurinkokeratoosin hoidoissa.

Tyvisolusyöpä, basaliooma

Basalioomaa tiedämme hoidettavan puukolla tai pakastuksella. Poikkeustapauksissa voidaan antaa säteitä, mutta myös interferonia on käytetty injektiomuodossa. Miksi ei sitten käytettäisi imikimodia, jolla houkutellaan käyntiin paikallinen oma interferonituotanto?

Imikimodivoiteella on tehty kokeita basaliooman hoidossa. Tulokset ovat ns. lupaavia. Basalioomakin reagoi selvästi imikimodiin. Malignin kasvaimen hoidossa vasta pidemmät seurantatulokset ratkaisevat lopullisen käytettävyyden. Tutkimusta vaaditaan myös hoitotekniikan sovelluksiin; onko syytä yhdistää kasvaimen kaapiminen (’debulking’) lääkehoitoon, onko hoito rajattava vain pinnalliseen basalioomaan? Tässä vaiheessa olisin itse valmis käyttämään imikimodivoidetta multippeleihin, suuriin, pinnallisiin basalioomiin vartalolla. Mahdolliset yksittäiset, pienialaiset residiivit voisi hoitaa esimerkiksi jäädytyshoidolla aikanaan.

Herpesvirus

Uusiutuva herpesrokahtuma on hankala muutaman päivän ja kuivaa sitten pois. Aina sitä ei lieväoireisena viitsitä hoitaa, kun se aktivoituu uudelleen joka tapauksessa. Osalla potilaista oireet ovat hankalat ja oire voi uusiutua jopa parin viikon välein. Silloin apua voidaan hakea asikloviiri- tai pensikloviirivoiteesta - tai tehokkaammin asikloviiri- valasikloviiri- famsikloviiri - tableteista.

Sitten on oltu ongelmissa, elleivät nuo auta, mihin voidaan tavallisimmin törmätä immuunipuutteisilla potilailla. Tuore raportti (Arch Dermatol 2001, 137:1015-17) osoittaa kuitenkin imikimodin tehon HIV- positiivisen alapääherpes- potilaan genitaali-infektiossa. Tauti oli resistentti kaikelle muulle yritetylle hoidolle. Toistaiseksi ei ole tiedossa, minkä verran omaa immunologista varustusta on oltava jäljellä, jotta imikimodista olisi hyötyä.

---------------
On joskus esitetty toivomus, että ihotautien hoidon pitäisi olla muutakin kuin ’ainaista rasvaamista’. Näyttää siltä, että modernein lääketieteen kehitys johtaa siihen, että ihotaudit ovat pian entistä enemmän ’ainaista rasvaamista’, kunhan imikimodin lisäksi vauhtiin pääsevät takrolimuusivoide, askomysiinivoide (pimekrolimuusi), fotodynaaminen hoito voiteluineen…

Takaisin Ihotautiartikkelit-sivulle